Tässä on harjoiteltu vaalipaneeliesiintymisiä parin kuukauden ajan. Alusta lähtien tietynlaisen etulyöntiaseman on antanut työn myötä kertynyt substanssiosaaminen. Useissa paneeleissa monet ehdokkaat ovat höpötelleet mitä sattuu, kun asioihin ja niiden taustoihin ei olla perehdytty asiaan kuuluvalla tavalla. Omilla tiedoilla on minun ollut helppo selättää tällaiset ehdokkaat. Tänään oli kuitenkin hyvää vastusta, ja sen myötä todella hauskaa.
Kalenterissani oli tänään toistaiseksi viimeinen vaalipaneeli, johon osallistun. Kyseessä oli STTK:n eurovaali-ilta Seinäjoella. Paneelin vetäjänä toimi Ilkan entinen päätoimittaja Kari Hokkanen. Mies, johon eduskunnan entinen puhemies Paavo Lipponen viittasi päätoimittajana tapahtuneeneen erittäin aktiivisen vaikuttamisen vuoksi “maakuntaansa terrorisoivana satraappina”. Tätä mielikuvaa vasten vatsaani itseasiassa kouraisi, kun kuulin Seinäjoen AMK:n Framin edessä hänen johtavan tilaisuudessa puhetta. Muina panelisteina tilaisuudessa olivat Anneli Jäätteenmäki ja Kai Pöntinen.
Hokkanen veti paneelia napakasti, eikä liioitellussa määrin antanut Jäätteenmäelle muita enempää puheenvuoroja. Eroja ehdokkaiden välillä tuli (kuten aina) erityisesti maahanmuuttokysymyksissä. Pöntinen ei halunnut “ainakaan muslimeja”, vaikka kysymyksen toisessa vastausvuorossa korjailikin puheitaan. Kaikkiaan paneeli oli aivan loistava. Paras tähän astisista. Upeaa väittelyä ja pistelyä suuntaan ja toiseen. Politiikkaa parhaimmillaan! Omalta osaltani lopetus meni nasevasti nappiin, jos onnistumisia olikin pitkin matkaa. Anneli Jäätteenmäki nimittäin vastasi yleisökysymykseen Euroopan parlamentin nettisivujen monimutkaisuudesta, että “ne todella ovat niin monimutkaiset, että hän laittaa avustajansa etsimään sieltä tietoa sitä tarvitessaan”. Kun Hokkasen viimeinen kysymys kuului “Miksi juuri sinut tulisi valita”, en voinut olla leikkimielisesti vastaamatta, että “avustajan kokemuksella osaan ainakin itse käyttää niitä parlamentin nettisivuja”.
Tässä päivässä on ollut koko draaman kaari. Päivä alkoi vähän ärhäkkänä Helsingissä. Seinäjoelle tulin yhden maissa ja asemalla oli vastassa mahtavat Marjo ja Joakim. Kampanjoimme Seinäjoen melko hiljaisessa, mutta aurinkoisessa keskustassa. Tässä vaiheessa päivää olin kuitenkin jo aivan yhtä hymyä. Iltapäivällä sain puhelimitse kuulla Riikalta tuoreen radiomainoksen, joka alkaa sunnuntaina pyöriä Radio Helsingissä. Se on niin hyvä, että kannattaa pelkästään siksi vaihtaa taajudeksi Radio Helsinki! Tämän päälle siinä määrin onnistunut vaalipaneeli, että itse Kari Hokkanen kävi sanomassa, että “jos sinne Euroopan parlamenttiin on pakko valita demareita, olkoon se sinä”.
Nyt olen junassa matkalla Helsinkiin. Yht’äkkiä kaikkialla on vihreää ja mua ei edes väsytä. Kävi tässä kisassa nyt ihan miten hyvänsä henkilökohtaisella tasolla, en suurempaa kokemusta olisi voinut saada kuin tämän. Mahtavia uusia ystäviä, kaikki se hauskuus yhdessä ja kunnia saada puhua tärkeistä asioista. Tämä on ollut elämäni kevät. Vajaa kolme viikkoa enää vaalipäivään, mutta olen täysin seesteinen. Hyvin tässä käy, käy miten käy.
Don’t give up on the dream, don’t give up on the wanting, and everything that’s true.
Don’t give up on the dream, don’t give up on the wanting..
